Olen kohdannut henkilökohtaisessa elämässäni ihmisiä, jotka pitävät optimismiani hulluutena ja korkeita tavoitteitani epärealistisina.
Tämän vuoksi olen mietiskellyt paljon omaa suhtautumista unelmiini ja kyseenalaistanut muiden ihmisten tavoin tavoitteitani.
Tulen hieman raottamaan ajatuksiani sekä pohdintojani aiheesta teillekkin tässä blogitekstissä. Luonnollisestikkin ymmärrän, että kaikki ihmiset eivät ole kanssani asioista samaa mieltä ja minun ajatukseni on myös helppo tuomita ja se kaikille niin tekeville sallittakoon. Olen kuitenkin iloinen, jos mielenkiintosi riittää tämän kirjoituksen loppuun asti, ajattelitpa siitä mitä hyvänsä.
Olen aina uskonut, että mikäli jokin asia on mahdollinen se on mahdollinen myös minulle. En ole ikinä ajatellut, että suuret tavoitteet saavuttaa helpolla - eikä minun kohdallani ole koskaan näin ollutkaan. Osaan myös tietysti tiedostaa, että mikäli kyseessä on esimerkiksi lauantai illan päävoitto lotosta, niin mahdollisuudet ovat hyvin pienet. Eli aina on terve realismi myös mukana kaikessa tekemisessä! Mutta toisaalta onhan meillä suomessakin monia lottomiljonäärejä?! - Miksi se en voisi olla minä? ;) Parhaita tapauksiahan ovat toki ihmiset, jotka uhmakkaasti sanovat haluavansa olla lottovoittajia, eivätkä ikinä lottoa.
Se mitä tulee taas esimerkiksi koulumaailmaan, niin sanon että jokaiselle lähes kaikki on mahdollista! Vaikkei sinun tai minun tapani olisi se yleisin tapa tehdä asioita, ei se tarkoita sitä, ettei se olisi mahdollista. Minun mielestäni ihmisen olisi hyvä määritellä itselleen tavoitteet ja saavuttaa ne, tavalla tai toisella.
Kuka sanoisi, ettei jalaton ihminen pystyisi kävelemään? (linkki)
Kyseisellä kärjistyksellä haluaisin vain tuoda esille sen huomion, että suoralta kädeltä on helppo tuomita ja luovuttaminen on tässä maailmassa mielestäni se kaikista helpoin asia. Elämä ei ole aina yhtä juhlaa ja asioiden eteen täytyy tehdä töitä. Olen itse vain päättänyt, että en ole koskaan varma epäonnistumisesta, ennenkuin asiaa on edes yritetty. Kyllä tavoitteet pystyy saavuttamaan, jos niiden eteen näkee tarpeeksi vaivaa ja uskoo onnistumiseensa. Mikäli taas tulee siihen lopputulemaan, ettei yrittäminen ole enää tietyssä pisteessä vaivan arvoista, niin tietää ainakin sen että on yrittänyt ja siihenkin on lupa olla tyytyväinen! Ollessasi edes askeleen lähempänä päämäärääsi, olet jo saavuttanut enemmän kuin jos et olisi ikinä viitsinyt edes yrittää. :)
Se miten kukakin määrittelee omat tavoitteensa on jokaisen henkilökohtainen asia, mutta haluaisin mielelläni että meidän maastamme loppuisi ikuinen voivottelu. Mielestäni erääseen lauseeseen on kiteytetty hienosti tämän ajatukseni ydinidea: “Whether you think you can, or you think you can't--you're right.” Henry Ford, kiitos näistä sanoista. Yksi oman elämäni oleellisimmista tavoitteista ja päämääristä on olla onnellinen ja ainoastaan asenteeni elämään sen voi minulle mahdollistaa.
Paljon on kiinni ihmisten ajatuksista yleensäkin. Olen huomannut, että kouluorganisaatiossamme on havaittavissa niin opiskelijoissa kuin henkilökunnassakin ainaista muutoksenvastustusta. Eihän tämä ole uutta kansallisella tasollakaan, mutta tässä meidän mikroympäristössä sen huomaa jo ihan käytännössä yksilökin. Miten asioissa voisi tapahtua koskaan kehitystä jos emme koskaan muutta tapojamme kuinka toimia?
Meidän vain täytyy unelmoida ja luoda unelmistamme totta, jotta voisimme saavuttaa jotakin! Ei ole koskaan liian huonoa ideaa, ettei siitä voitaisi kehittää jotain hyvääkin aikaan. Koulussammekin menossa monia projekteja ja työryhmiä, jotka jatkuvasti kehittävät toimintaamme ja joissa myös opiskelijoiden panos on merkittävä.
Miksi ihmiset pelkäävät mahdollisia epäonnistumisia? Kuinka monesti kävelemään opetteleva lapsi kaatuu, ennen kuin askeleet alkavat sujua varmemmin? En osaa sanoa, mitä ihmiset pelkäävät arkipäivän yrityksissään, mikä paha on myöntää, ettei ensimmäisellä kerralla onnistunutkaan? Esimerkiksi se, että joku ei päässyt ensi yrittämällä kouluun, vaikka sinne todella halusi ja sen eteen näki vaivaa. Minusta on aina ihailtavaa, kun ihminen kertoo yrittäneensä ja hienointa on huomata, että intoa löytyy vielä jatkaa tavoitteitaan kohti!
Kaikissa koulun tavoitteissa ja suunnitelmissa, meidän pitää pystyä näkemään itsemme siinä hetkessä, kun päämäärä on saavutettu. Näin voimme tehdä parhaimmat suunnitelmat, kuinka toteuttaa nuo päämäärät. Koulummehan on esimerkiksi fuusioitumassa Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun kanssa ja suunnitelmat ovat pitkällä jo tulevaisuudessamme. Odottakaamme siis innolla, mitä kaikkea tulevat opiskeluvuodet tuovat meille tullessaan.
Unelmista ja yrittämisestä puheenollen olen ollut todella innoissani koulussamme startanneesta Unelmatehdas -projektista! Unelmatehdas esittäytyy huomenna Rantavitikan kampuksella järjestettävillä Vappumarkkinoilla klo 10-16. Tervetuloa kaikki tutkailemaan tapahtumaa paikan päälle. ;)
Kaikille keväällä ja myöhemminkin valmistuville haluaisin toivottaa onnea ja menestystä työurillanne. Opiskelijoille, jotka ovat vielä opin tiellä, onnea matkaan ja muista että olet oman onnesi seppä. ;) Älkääkä erehtykö luopumaan unelmistanne, sillä ne ovat tarkoitettu elettäviksi!
