Valtakunnallinen suurmielenosoitus opintotukiasiasta järjestetään 20.3.2013 Helsingissä.
Rovaniemellä paikallinen mielenosoitus 19.3.2013, mukana ovat Camos, LYY sekä lukiolaiset ja ammattikoululaiset! Toki kaikki kansa on tervetullut paikalle seuraamaan tunnelmaa :)
Haluaisin vähän puhua niistä syistä miksi opiskelijat osoittavat opintotukiasiasta mieltä - tai ainakin oman näkemykseni asiasta.
Opiskelijat ovat pääsääntöisesti hyvin valveutuneita siitä mitä yhteiskunnassamme tapahtuu. Tiedämme meneillään olevista säästötalkoista joiden tarkoitus on estää Suomen valtiota ajautumasta entistäkin suurempiin velkaongelmiin. Olemme pyrkineet olemaan mahdollisimman tiiviisti mukana keskuteluissa opintotukiasian osalta, jotta pääsisimme yhdessä valtiovallan kanssa etsimään hyviä ratkaisuja. Haluamme olla mukana keskustelussa ehkäistäksemme ei-toivottujen ratkaisujen lieveilmiöitä. Työtä asian eteen ovat pääasiallisesti tehneet seuraavat valtakunnalliset opiskelijajärjestöt:
Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto SAKKI
Suomen ammattikorkeakouluopiskelijakuntien liitto – SAMOK
Suomen Lukiolaisten Liitto (SLL)
Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL)
Suomen Opiskelija-Allianssi – OSKU
Kuitenkin viimeisimmässä puolivälitarkastelussa, kun opintotukiasiaa käsiteltiin, opiskelijakenttä jäi ilman vastauksia. Pitkään kestäneet valmistelut ovat junnanneet paikoillaan ja valmistelutyöryhmä ei ole löytänyt työssään yhteisymmärrystä. Valmistelijoiden tuskastuessa käytävään keskusteluun ja sen epäselvyyteen, opiskelijat eivät voi muuta kuin vaatia avointa keskustelua asian osalta!
Mielenosoituksessa on siis kyse siitä, että myös meitä täytyy kuunnella ja haluamme avointa keskustelua meitä koskevissa asioissa.
Miksi opiskelijat ovat mahdollisista tulevista muutoksista huolissaan?
Opiskelijakenttä on huolissaan siitä, että leikataan harkitsemattomasti ja nän toimittaessa voidaan aiheuttaa suurempaa haittaa kuin hyötyä. Tiedostamme Suomella olevan todellisia paineita leikata, joten hätiköintiä päätöksenteossa saattaa tapahtua vaikkei siihen olisi varaa. Tähän opintotuen ympärillä vellovaan keskusteluun tarvitaan aikaa ja pitkäjänteisyyttä ja se tulee tehdä yhdessä asianomaisten osapuolten kanssa. Todellisuudessa lisäkeskustelua ja huomiota tarvittaisiin nimenomaan koulutuspolitiikan sektorilla, jotta ydinongelmaamme, eli opintojen pitkittymiseen, saataisiin ratkaisuja.
Opintotukiasian tiimoilta on myös ilmoilla ollut keskusteluja, kuinka opiskelijoiden toimeentuloa "leikkaamalla" saataisiin opiskelijat nopeammin työelämään. Tämän hetken todellisuus on kuitenkin aika huolestuttava:
- Vuonna 2007 opiskelijoiden pienituloisuusaste oli 29,7 prosenttia ja palkansaajista pienituloisia samana vuonna oli 3,4 prosenttia.
- Opintorahan ostovoima laski vuodesta 1994 vuoteen 2009 mentäessä 23 prosenttia. Samassa ajassa opintorahan suhde yleiseen ansiotasoon nähden heikkeni 35,1 prosenttia.
-Korkeakouluopiskelija voi saada opintotukea maksimissaan 799,60 euroa kuukaudessa. Tämä summa sisältää varsinaisen opintorahan (298 euroa) lisäksi erikseen haettava asumiseen tarkoitettu tuki (201,60 euroa) ja vapaa-ehtoinen valtion takaama opintolaina (300 euroa). Suhteellisen harva opiskelija kuitenkin tukeutuu lainaan, vain alle 40% opiskelijoista.
"Opintotuki jää suurimmillaankin selvästi köyhyysrajan alapuolelle. Vuonna 2007 yksinasuvan köyhyysraja oli 1100 euroa kuukaudessa. Ei ole tavatonta, että suurimmissa opiskelukaupungeissa opintotuki kattaa juuri ja juuri asumismenot, eikä siitä vuokranmaksun jälkeen riitä muuhun elämiseen ollenkaan rahaa."
Ja siitä lainan nostosta:
"Aiemmin korkeakoulutus takasi työpaikan, mutta nyt on toisin: Akavan mukaan
korkeakoulutettujen työttömyys on ennätyskorkealla. Ei siis ihme, että tulevaisuuden epävarmuuden,
pätkätöiden ja työttömyyden pelon takia vain n. 40 prosenttia opiskelijoista nostaa opintojensa
aikana opintolainaa."
(lähteet: Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen artikkeli ja Suomen ylioppilaskuntien liitton julkaisu)
________________
Jos me opiskelijat olemme nyt jo köyhyysrajan alapuolella, en kuvailisi tilanteemme olevan kovinkaan juhlava. Sitten meitä vielä arvostellaan siitä että töissäkäynti hidastaa opiskeluja! Missä kohtuus? Monen opiskelijan on välttämätöntä käydä töissä, jotta he voisivat saada peruselämiseen tarvittavat rahat.
Nykyisillä tulevaisuuden näkymillä ymmärrän täysin ihmisten haluttomuuden lainanottoon. Siinä vaiheessa, kun valmistutaan ja halutaan perustaa perhe, asuntolaina on mahdollisesti ajankohtainen asia. Maksamaton opintolaina kummittelemassa niskan takana ei tee lisälainanotosta helppoa. Ihmiset kuitenkin ymmärtävät lainan luonteen - lainat tulee maksaa takaisin korkoineen jos maksukykyä on, oli valtiontakaukset tai ei.
Uskon, että lähestulkoon kaikkien opiskeljoiden toiveissa on päästä pitkäaikaisiin töihin ja pystyä tulevaisuudessa hoitamaan omaa talouttaan itsenäisesti. Nykyisiä opiskelijoita tulee koskemaan epäilemättä kaikki muutkin leikkaukset, joita Suomen valtio tekee. Olemme veronmaksajia, siinä missä kaikki muutkin suomalaiset ja suurimmalla osalla meistä onkin edessään vuosikymmenten verotalkoot. Tulemme suurella todennäköisyydellä koulutuksemme avulla mahdollistamaan suuremmat verokertymät, kuin mikäli olisimme suorittaneet vain pakollisen oppivelvollisuuden. Maksamme koulutuksemme tukemisen kyllä takaisin valtiollemme.
Ajamalla opiskelijoita syvemmälle taloudelliseen ahdinkoon, saamme tuskin aikaan valtiovallan toivomia tuloksia. Kehottaisinkin siis keskustelua siirtymään enemmälti koulutuspolitiikan piiriin ja opiskelujen tukemiseen!
Siispä herättäkäämme keskustelua ja tehkäämme hyviä ratkaisuja yhdessä! Meidänhän kuuluu rakentaa ja ylläpitää tätä hyvinvointivaltiota yhdessä. Tulevaisuuteen kuuluu panostaa ja mielestäni meidän tulisi katsoa pitkällä tähtäimellä eteenpäin.
Terveisin,
Terveisin,