Sanat ei riitä...

Tänään se taas tapahtui -- minulta irtosi taas kettingit pyörästä. Tämä oli ties kuinka mones kerta tälle kesälle, koska kettinkini ovat aivan liian löysällä.

Mikä tämän kertaisesta kettinkien irtoamisesta teki erityistä? 

Kun laitoin kettinkejä takaisin paikoilleen ilman suurempia ongelmia, ohitseni kulkeva hymyileväinen englantia puhuva nuori mies kysyi, voisiko auttaa minua? Kiitin kohteliaasti ja naureskelin, että tämä on jo liiankin tuttua puuhaa, joten selviäisin kyllä ilman apuakin.

Tämä pieni avun tarjoaminen sai kuitenkin niinkin tympeästä hetkestä jo paljon paremman ja pääsin jatkamaan matkaani hymyssä suin. Tarvittiinko siihen paljoa? Ei minusta. Vain eräs ystävällinen ihminen, jota en ollut koskaan nähnyt, enkä tiedä tulenko koskaan enää näkemäänkään. Silti hänen sanoillaan oli niin suuri merkitys tuohon hetkeen. 

(kuva)

Oletteko huomanneet viimeaikaiset uutisoinnit kotimaassamme?

Haluan omalta osaltani ilmaista osanottoni Hyvinkään ampumatapauksen uhreille, sekä heidän omaisilleen. Tämä on varmasti taas herättänyt Suomalaisia ajattelemaan, mitä vääryyksiä yhteiskunnassamme tapahtuu ja myötäelämään surun kohdanneiden ihmisten kanssa tällaisten aikojen läpi.

Haluaisin kuitenkin nostaa vielä yhden todella suuren huolenaiheemme pintaan, jota emme voi sysätä yksittäisten häiriintyneiden yksilöiden aiheuttamaksi ilmiöksi. Kiusaamisen.

Kiusaamista tapahtuu varmasti jossain määrin myös meidän koulussamme, niin opiskelijoiden välisenä kiusantekona, kuin henkilökunnan keskeisissä väleissä. Sitä tapahtuu myös opiskelijoiden ja henkilökunnan kesken. Tiedän tapauksen, jossa opiskelijat ovat menneet opintojaksopalautteiden annossa henkilökohtaisten loukkauksen puolelle. Se ei ole oikein.

Kiusaamista tapahtuu niin lasten kuin aikuistenkin maailmassa, me emme saa ummistaa silmiämme siltä vääryydeltä, jota tapahtuu ympärillämme ja voimme olla itse myös jonain osapuolena kiusaamistapauksissa.

(kuva)

Miksi valitsisit sen, että voit satuttaa toista ihmistä vain omalla välinpitämättömyydelläsi? Tai vielä pahemmassa tapauksessa on ihmisiä, jotka kiusaavat toisia tarkoituksenmukaisesti. On olemassa liiankin todellisia tapauksia, kuinka ihmiset voivat tuhota toisen ihmisen elämän. Luin erään tarinan tänään ja tiedän, ettei tämä ole ainoa laatuaan... mutta juuri tämä tarina sai minut kyyneliin ja miettimään miksi ihmiset haluavat satuttaa toisia.

Mediassa:

http://www.iltalehti.fi/perhe/2012052515577986_pr.shtml

Elisan tarinasta lisää:

Elisan vanhempien blogi

Elisan päiväkirja kirjoituksia

(kuva)

Mikäli koet haluavasi puhua jollekkin arkeasi painavista asioista, vaikkapa stressistä, koulullemme on vihdoin palkattu korkeakouluopintojen ohjaaja. Lisätietoa tämän hetkisistä opiskelijoiden hyvinvointipalveluista löydät tästä.

Toivottavasti olet rohkea puhumaan huolistasi ammatti-ihmisille taikka läheisillesi. Tärkeintä on vain, ettet jää koskaan yksin murheidesi kanssa.

Olen aikaisemmin tässä blogissa kirjoittanut aiheesta, että unelmat on tehty elettäväksi. Osa unelmaani on myös se, että voin vaikuttaa ympärilläni olevien ihmisten elämään pienillä, sekä suurilla teoilla ja sanoilla. Toivottavasti sinäkin haluat saada ympärilläsi olevat ihmiset voimaan hyvin ja toivottavasti myös sinä itse voit hyvin.

Sanoisin, että kesän muista tavoitteista viis, tavoitteenani on luoda päivässä vähintään yksi hymy toisen ihmisen kasvoille! Aurinkoista kesää meille jokaiselle, hymyillään kun tavataan!

(kuva)

From Camos with Love

Pääsihteerin työnkuva sai viime viikolla yhä omituisempia piirteitä kun saimme Jonnan kanssa kunnian avittaa hallituksen miespuolisia vahvistuksia päivittämään garderobinsa kesäkuntoon! Kaapasimme siis Teron ja Johanneksen mukaan ja suuntasimme suoraan kohti Halpaa ja Mautonta.

Urakka alkoi Jonnan tiukassa komenossa. Pojjille kasattiin oin viisikymmentä kiloa kangasta harteille ja ei kun sovittamaan!

Shoppailu on serious business

"Im soooo faboulous!"

"By the way, wich is my better side? I know they're both good, but..."

Ja kiviäki kiinnostaa tää homma!

"'Cos I'm a model you know what I mean
And I do my little turn on the catwalk..."

"I'm too sexy for my shirt too sexy for my shirt
So sexy it hurts!"

"Yeah on the catwalk on the catwalk yeah
I shake my little touche on the catwalk..."

PsykOdeelistä

 Mutta olihan ne pojjaat kommeita sitten loppuseltaan! Hienoa työtä minä ja Jonna :D

Mikä oli sinun suosikkisi asukokonaisuuksista?

RAMK who you are working for?

Arvoisa Rovaniemen ammattikorkeakoulun väki.

Olen ollut syksystä 2011 saakka osa RAMK:in yhteisöä, sillä silloin aloitin opintoni oppilaitoksessamme liiketalouden koulutusohjelmassa. Yhteisöömme kuuluu suuri määrä ihmisiä, kuten opetushenkilökuntaa ja kiinteistöstä ja tukipalveluista vastaavaa henkilökuntaa. Lisäksi yhteisössämme työskentelee myös projektityöntekijöitä ja hallinon ihmisiä. Suurin yksittäinen ryhmä ovat kuitenkin opiskelijat.

Opiskelen koulutusohjelmassa, jossa korostuu merkityksellisesti kenelle työ tehdään. Voimme mielestäni karkeasti jaoitella tämän joukon joko toimeksiantajiin tai asiakkaisiin. Koulumaailmassa ollessamme voisimme siis RAMKin toimeksiantajaksi erinäisten mutkien kautta todeta suomen valtion sekä koulutusasioita säätelevän opetusministeriön. Korkeakoulun funktio ei ole kuitenkaan on palvella toimeksiantajaansa, vaan asiakkaitaan eli meitä opiskelijoita. Mikäli toimeksiantaja tilaa huonon tuotteen jälleenmyytäväksi, asiakas ei sitä osta.

RAMKin opiskelijapalautekysely on julkaistu hiljattain ja se olisi tullut käydä tuutoriopettajan kanssa läpi ryhmittäin. En ole kuitenkaan ainakaan omassa ryhmässäni kuullut halaistua sanaa siitä, että palautteen yhteenveto on julkaistu ja kaikkien opiskelijoiden nähtävillä intrassa.

Herääkin siis ajatus siitä, että palaute ei ole ollut ainakaan hirvittävän mairittelevaa, koska siitä ei ole pidetty meteliä. Meillä on kehitteillä KOTA oppimisnäkemys, joka on sovellettu PBL (Problem Based Learning) oppimismenetelmästä. Olen henkilökohtaisesti vienyt suunnittelutiimissä olevalle henkilölle tietoa ja parannusehdotuksia, koska systeemi ei ole tällä hetkellä toimiva. Tänään tuli kuitenkin vastaan, ettei hän ole vienyt palautettani eteenpäin! Mistä tällainen voi johtua? MIKSEI opiskelijaedustajia ole kutsuttu KOTA -kehitystiimiin antamaan opiskelijanäkökulmaa käytännön toteutuksen ratkaisuissa? Mielestäni palautteen kerääminen ja lomakkeiden täyttäminen ei ole oikeantyyppistä vuorovaikutusta opiskelijoiden ja henkilöstön välillä. Se on kasvotonta ja aitoa vuorovaikutusta ei ole, koska palautteisiin ei koskaan vastata henkilökohtaisesti sitä antaneelle opiskelijalle.

Tällainen toimintatapa, joka sivuuttaa opiskelijat meitä koskevissa päätöksissä täysin, ei ole oikein. Meillä on aktiivisia koulutusalajärjestöjä, jotka olisivat varmasti mielellään mukana kehittämässä omaa koulutusohjelmaansa. Opiskelijoiden tyytymättömyys pahimmassa tapauksessa voi tarkoittaa sitä, ettei oppilaitokseemme saada enää vastaisuudessa opiskelijoita. Tämän vuoksi minusta koulun henkilökunnan johtoryhmää myöten tulee muistaa, keitä varten täällä olemme.

Emme ole täällä työllistämässä opettajia ja pitämässä ihmisiä leivissään. Olemme täällä kouluttamassa Lappiin ja suomeen ammattitaitoisia ihmisiä monelle toimialalle.

Vetoaisinkin nyt koko instituutioon, että pidämme opiskelijoiden hyvinvoinnin, viihtyvyyden ja laadullisen oppimisen tämän instituution tärkeimpänä prioriteettina. Ajattelutapa tulee kääntää yritysmaailman mukaisesti sellaiseksi, että kun asiakas voi hyvin - myös yritys voi hyvin.
Siinä missä koulu toteuttaa sen tarkoitusta ja palvelee opiskelijoita, se mahdollistaa myös henkilökuntamme hyvinvoinnin.

Asenteet uusiksi siis! ;)

(kuva)