Munija ja kanoja ja vähän muka asiaakin

Hui! Pääsiäinen on nyt lusittu. Viime viikko olikin melkoista pyörremyrskyä, ja kiireen, flunssan ja univajeen yhdistelmä johti blogin laiminlyömiseen. Nyt taas ryhtiliikettä kehiin ja kerrataanpas vähän lähimenneisyyttä.

Ensinnäkin Camoksen tulevat ja olevat tuutorit polkaisivat pääsiäisen käyntiin munaisilla nyttäreillä. Nyyttärit pohjustivat Retron ja Jalojen Villien Chicks 'n' Eggs -tapahtumaa Doriksessa. Alun perin ilta oli tarkoitus aloittaa RAMKin ja Layn välisellä jääkiekkomatsilla, mutta luontoäiti päätti toisin ja pelit jäivät tältä vuodelta väliin :( . No, vappuna sitten revanssi jalkapallon merkeissä!

Ilmeisesti Doriksen bileet olivat oikein onnistuneet! Itse en sinne asti uskaltautunut, kun torstaiaamuna täytyi taas palata heti kukonlaulun aikaan sorvin ääreen.

Iltamista olisi varmasti saanut onnistuneempiakin otoksia, mutta tällä kertaa tämä pääsihteerin tekniset taidot ylsivät vain tähän:

(Kertokaapa miksi 5 megapikselin kameralla ei saa kunnoon kuvia jos on kyse kännykästä, mutta vähempikin riittää oikealle kameralle!?!)


Noh, siirrytäänpäs etiäpäin!  Viime ja toissaviikolla olemme saaneet lukea kaikenlaisia uutisia, niin hyviä kuin huonoja. Ammattikorkeakoulujen aloituspaikkaleikkaukset herättivät monenlaisia tunteita ja kannanottoja on sadellut puolesta ja vastaan.

Yhteensä valtakunnasta leikattiin 2030 paikkaa. SAMOKin mielestä olisi saanut leikata enemmänkin. Tämä kannanotto kirvoitti useita vastakannanottoja, joissa SAMOKin valitsemaa linjaa arvosteltiin kohtuullisen suorin sanoin.

Keskustaopiskelijat kysyivät kannanotossaan, mitä hyötyä esimerkiksi KETOAKKUlle (jolta leikattiin 140 paikkaa) on kuulua kattojärjestöön, joka sahaa heidän oksaansa. Lisäksi Samokia on syytetty valikoivasta edunvalvonnasta sekä medianäkyvyyden kalastelusta (KETOAKKUn kannanotto). Myös monet muut opiskelijakunnat ovat ottaneet kantaa suuntaan ja toiseen, pääasiassa toiseen.

AMK-kentällä siis kuohuu ja kuohunta tulee tuskin lähiaikoina laantumaan. Ammattikorkeakouluille määrätty säästöpaketti ei toteudu pelkillä paikkaleikkauksilla, vaan muustakin on säästettävä. Jotta säästöt saadaan toteutettua, on löydettävä uusia toimintatapoja. Lapin korkeakoulukonserni on siis jo askeleen edellä, mutta paljon on vielä tehtävää. Ja kun sanon tehtävää, tarkoitan supistettavaa, vähennettävää, leikattavaa ja toivottavasti lopulta liimattavaa.

Suuret mullistukset aiheuttavat epävarmuutta. Epävarmuudesta seuraa lamaantumista. Kehitysusko joutuu koetukselle: Miksi panostaa tekemiseen, kun huomisesta ei kuitenkaan ole tietoa? Menevätkö kaikki ponnistelut kuitenkin hukkaan?

Sanokaa vain naiiviksi, mutta itse haluan uskoa että jokaisella teolla on merkitystä ja jokainen menestyksekäs kehitysidea ajaa kohti suurempaa tavoitetta, joka tässä tapauksessa on pitää Lappi elinvoimaisena. Jokainen opiskelija voi osallistua tähän kehitykseen. Muistakaa antaa palautetta, muistakaa olla valppaina, muistakaa vahtia opiskelijoiden etua.

Ja muistakaa myös se, että ainoastaan opiskelijat eivät ole uudessa tilanteessa, sama koskee myös opettajia ja muuta henkilökuntaa. Nyt ei ole siis aika asettua poikkiteloin, vaan nyt (jos koskaan) on aika tehdä entistä tiiviimpää yhteistyötä joka suuntaan.