tiistai 29. toukokuuta 2012

Sanat ei riitä...

Tänään se taas tapahtui -- minulta irtosi taas kettingit pyörästä. Tämä oli ties kuinka mones kerta tälle kesälle, koska kettinkini ovat aivan liian löysällä.


Mikä tämän kertaisesta kettinkien irtoamisesta teki erityistä? 



Kun laitoin kettinkejä takaisin paikoilleen ilman suurempia ongelmia, ohitseni kulkeva hymyileväinen englantia puhuva nuori mies kysyi, voisiko auttaa minua? Kiitin kohteliaasti ja naureskelin, että tämä on jo liiankin tuttua puuhaa, joten selviäisin kyllä ilman apuakin.



Tämä pieni avun tarjoaminen sai kuitenkin niinkin tympeästä hetkestä jo paljon paremman ja pääsin jatkamaan matkaani hymyssä suin. Tarvittiinko siihen paljoa? Ei minusta. Vain eräs ystävällinen ihminen, jota en ollut koskaan nähnyt, enkä tiedä tulenko koskaan enää näkemäänkään. Silti hänen sanoillaan oli niin suuri merkitys tuohon hetkeen. 

(kuva)

Oletteko huomanneet viimeaikaiset uutisoinnit kotimaassamme?

Haluan omalta osaltani ilmaista osanottoni Hyvinkään ampumatapauksen uhreille, sekä heidän omaisilleen. Tämä on varmasti taas herättänyt Suomalaisia ajattelemaan, mitä vääryyksiä yhteiskunnassamme tapahtuu ja myötäelämään surun kohdanneiden ihmisten kanssa tällaisten aikojen läpi.

Haluaisin kuitenkin nostaa vielä yhden todella suuren huolenaiheemme pintaan, jota emme voi sysätä yksittäisten häiriintyneiden yksilöiden aiheuttamaksi ilmiöksi. Kiusaamisen.

Kiusaamista tapahtuu varmasti jossain määrin myös meidän koulussamme, niin opiskelijoiden välisenä kiusantekona, kuin henkilökunnan keskeisissä väleissä. Sitä tapahtuu myös opiskelijoiden ja henkilökunnan kesken. Tiedän tapauksen, jossa opiskelijat ovat menneet opintojaksopalautteiden annossa henkilökohtaisten loukkauksen puolelle. Se ei ole oikein.

Kiusaamista tapahtuu niin lasten kuin aikuistenkin maailmassa, me emme saa ummistaa silmiämme siltä vääryydeltä, jota tapahtuu ympärillämme ja voimme olla itse myös jonain osapuolena kiusaamistapauksissa.


(kuva)

Miksi valitsisit sen, että voit satuttaa toista ihmistä vain omalla välinpitämättömyydelläsi? Tai vielä pahemmassa tapauksessa on ihmisiä, jotka kiusaavat toisia tarkoituksenmukaisesti. On olemassa liiankin todellisia tapauksia, kuinka ihmiset voivat tuhota toisen ihmisen elämän. Luin erään tarinan tänään ja tiedän, ettei tämä ole ainoa laatuaan... mutta juuri tämä tarina sai minut kyyneliin ja miettimään miksi ihmiset haluavat satuttaa toisia.

Mediassa:

http://www.iltalehti.fi/perhe/2012052515577986_pr.shtml

Elisan tarinasta lisää:

Elisan vanhempien blogi

Elisan päiväkirja kirjoituksia




(kuva)


Mikäli koet haluavasi puhua jollekkin arkeasi painavista asioista, vaikkapa stressistä, koulullemme on vihdoin palkattu korkeakouluopintojen ohjaaja. Lisätietoa tämän hetkisistä opiskelijoiden hyvinvointipalveluista löydät tästä.

Toivottavasti olet rohkea puhumaan huolistasi ammatti-ihmisille taikka läheisillesi. Tärkeintä on vain, ettet jää koskaan yksin murheidesi kanssa.

Olen aikaisemmin tässä blogissa kirjoittanut aiheesta, että unelmat on tehty elettäväksi. Osa unelmaani on myös se, että voin vaikuttaa ympärilläni olevien ihmisten elämään pienillä, sekä suurilla teoilla ja sanoilla. Toivottavasti sinäkin haluat saada ympärilläsi olevat ihmiset voimaan hyvin ja toivottavasti myös sinä itse voit hyvin.

Sanoisin, että kesän muista tavoitteista viis, tavoitteenani on luoda päivässä vähintään yksi hymy toisen ihmisen kasvoille! Aurinkoista kesää meille jokaiselle, hymyillään kun tavataan!


(kuva)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti